GRANDE FINALE
Kari; Eilen kotiintulo...Lohja näytti kuin satukirjasta.Yö myrskyssä laivalla meni valvomiseksi. Aallot kumahtelivat laivan kylkeen kuin suurella moukarilla olisi taottu. Tiedossa illalla oli kuitenkin vanhempieni valmistama illallinen. Voissa paistettuja kuhafileitä. Joulukuusikin oli vielä päätetty säilyttää yhden illan. Suomalainen kotiruoka maistui aivan taivaalliselta. Aamulla reppu selkään ja kauppaan hakemaan aamupalaa. Ei näkynyt patonki kainalossa käveleviä ihmisiä, ei näkynyt hymyileviä naamoja. Kaupan kassa ei tervehtinyt, antoi väärin rahasta takaisin ja kun toivotin hänelle hyvää päivän jatkoa; katseli kuin zombi tyhjyyteen. Mutta Suomi kuitenkin. Isänmaa. Kotikaupunki. Ennen lähtöä oli kieltämättä aika tyhjä olo. Pärjääkö siellä? Miten pystyy kommunikoimaan? Sanoinkin, miksi omasta kodista ylipäätänsäkään pitää lähteä minnekkään. Haluaisi vain olla piilossa kaikesta uudesta ja mahdollisesti yllätyksellisistä asioista, mitä ei itse pysty enään koordinoimaan ja hallitsemaan...