Croisanttii vai Näkkärii

Tämä on nyt vähän noloa taas kommentoida näitä säitä täällä Etelä-Ranskassa varsinkin nyt kun eteläiseenkin Suomeen on satanut lunta...tänään +20C. Parvekkeen oven kun kiskaisi auki aamulla, niin täysin tuuleton ja lämmin päivä ulkona. Aivan kankeina vielä reissun jäljiltä, niinpä pitkälle lenkille ulos. Huomasi että viikon väli viimeisestä ulkoilusta on tehnyt tehtävänsä. Jo pelkkä kävely oli työntakana. Kahdentunnin ulkoilun jälkeen tietysti tulee nälkä...niinpä syömään. Anne tilasi MoulesFrites eli simpukat ja maalaisranskanperunat. Kyllä oli naurussa pitelemistä kun tarjoilija paukkasi jumalattoman ison kattilan Annen naaman eteen. Kantta kun varovasti raotti, niin se oli aivan ääriäänmyöten täynnä simpukoita...kiitin onnea kun olin valinnut PIZZAN!!! No joka tapauksessa ulkona syöminen marraskuun viimeisenä päivänä ei ole ollenkaan hullumpaa. Tänään illalla vietetään pikkujoulua ja vävypoika Romeon synttäreitä meillä täällä kotona. Alakerran ravintola Keiko jota luonollisesti me k

Anne: Eilen olimme Montpellierissä kävelemässä ja tutustumassa vanhaan kaupunkiin. Vanhoja rakennuksia, kapeita kujia ja ihania pikkuliikkeitä.Sanovat kaupunkia Pikku-Pariisiksi, eikä suotta. Tosi siistiä ja hyvinhoidettu koko vanha kaupunki. Söimme ulkona pienellä aukiolla, viulumusiikki soi ja ruoka oli hyvää. Pihvit viherpippurikastikkeella, pallot; joiden sisällä muusia ja juustoa ja raikas salaatti; jossa vihreää salaattia ja sieniä ja hyvä öljykastike. Ja päälle olutta ja jälkkäriksi omenajälkkäriä. Voilà, tässä iässä hyvä ruokapaikka voittaa kirkkaasti shoppailun. Kävelimme vanhan kaupungin vieressä olevassa kasvitieteellisessä ihanassa puutarhassa. Syksyisen hieno valo ja rauhallinen tunnelma vei mukanaan. Siellä kirmasimme kamerat käsissä pitkin puskia ja kuvasimme syksyisiä näkymiä. Isot kauniisti vanhat kasvihuoneet olivat kuin unesta tutut. Villiintyneissä kasvihuoneissa on outoa taikaa, niitä katsoessa on kuin jossain välitilassa; todellisuuden ja unen rajalla. Tänne puuta

Aamulla herätessä tuli aivan Suomen fiilkset johtuen siitä,että auton tuulilasi oli ensimmäisen kerran aivan umpijäässä. Huhuu...eikai vain Välimeri ole sittenkin jäätymässä??? Pitääkö tästä tosiaankin lähteä pilkkijakkaran ja kairan ostoon? Lähdimme ajelemaan täältä Aix-en-Provencesta syvemmälle kohti Provencea eli suunta kohti Cannesia. Liikenteessä moottoritiellä taas oli sen verran vilkasta ettei noteerannut ulkolämpömittarin nousua. Päästyämme Cannesiin oli yllättäin taas täysi kesä. Lämpötila oli +22 astetta. Aika reippaat ovat siis nämä lämpötilojen vaihtumiset. Cannes avautui todella kauniina merenrantakaupunkina...ihmisiä uimassa ja rikkaat sivelemässä lakkaa purjeveneittensä mastoihin. Satamassa todellakin riitti alusta ja jokainen kookkaampi mitä koskaan on esitelty helmikuisilla venemessuilla Helsingissä. Vaikka raha haisee, mutta voi siellä kuitenkin hengittää ilman mitään pahempia astmakohtauksia. Kun seuraili puisten purkkareiden kunnostusta, niin ei kyllä käynyt yhtään

Anne: Täällä ollaan jälleen Ibis-hotellissa Aix-en-Provencessa! Kävelty koko päivä kaupungilla, joulukatu ja joulupukkikin on nähty. Käveltiin ylös mäelle taidemaalari Paul Cezannen atelierille, ihana vanha talo ja rehevä villiintynyt puutarha. Paljon pieniä putiikkeja vanhassa keskustassa, kahviloita ja museoita. Istuimme kahvilla ja katselimme ihmisiä; se on ihaninta vain makustella tunnelmia. Keskustassa myös kaunis vanha kirkko ja yliopistoalue. Ostin myös meille romantiset kukalliset torkkupeitot, vain 16e kpl. Täällä olisi paljon pikkuista ja sievää ostettavaa, mutta Karilla on lompakko povitaskussa ja hän tokaisee aina: huomenna voidaan taas tulla uudestaan...Valokuvattiin ja pimeässä kun tultiin autolla takaisinpäin, ei meinattu löytää hotellille. Ajeltiin ympyrää ainakin tunnin verran. Oo-la-laa kuski sai hotellilla onnex hyvää ruokaa ja olutta ja whiskyä! Aurinkoista on ,14 astetta lämmintä ja kova tuuli oli matkalla. Rekat olivat moottoritiellä kovilla, heiluivat kuin purjev

Anne: Eilen illalla musisointia ja laulua Romeon kanssa. Tein ison salaatin ja teetä sekä jälkkäriksi madelaine-kakkusia. Puhuimme joulusta ja eri maiden tavoista viettää joulua. Kohtahan meillä on täällä yhteinen joulu edessämme, Meri tulee 14.12. ja vietämme joulua heidän kanssaan. Ja ikävä Sallaa on kova, koska hän jää Suomeen viettämään joulua. Kysyin myös Romeolta huolestuneena, että mitä menu:ssa oleva loup tarkoittaa? Syödäänkö täällä Ranskassa tosiaan sutta? Romeolla oli hauskaa, hän kertoi että loup tarkoittaa kahta asiaa: susi ja on myös kalan nimi. Näin tämäkin asia siis selvisi. Sunnutai-aamu on sujunut verkkaisesti. Nukuttiin pitkään, luettiin kirjaa, Kari äänitti biisiä, pesin nyrkkipyykkiä ja tiskasin. Tiskaaminen täällä asunnossa on ilo, koska näkymä vihreänsiniselle Välimerelle on tiskarin unelma! Aaltoja, purjeveneitä ja sininen taivas. Olen ilosta mykkyrällä myös, koska Saaristo on tehnyt mulle ekan biisin koskaan! Sen nimi on Metsätie; voi hyvänen aika; mä olen häne

Jaaha...toimitus on jälleen tolpillaan hurjasta 10.ooo nettisivuilla kävijöitten juhlimisesta. Eilinen päivä tosiaankin meni jäitä poltellessa ( hmmmm...ei taida kielikuva sittenkään sopia tänne palmujen alle.) No joka tapauksessa juhiminen tässä hyvin varhaisessa keski-iässä tuntuu olevan seuraavien päivien osalta turhan rankkaa. Ehkä ilmaston vika? Väärä pukee viinissä? Sammakot pilaantuneita? No nyt on saatu myös toimituksen sihteeri(anne) tolpilleen ja näin ollen elämä taas kirjallisten töitten osalta hymyile:) Sen huomaa siitä että jatkuvasti tulee oikeinkirjoitus korjauksia mukamas minun väärin kirjoitamaani tekstiin. No mitäs tännä muuta? Ilmeisesti myös alakerran remonttiukot lukee tätä blogia koska helvetillinen mekastus alkoi taas klo 08.00! Tieto remontin loppumisesta oli siis näinollen virheellinen. Tänään kuitenkin kun soitin kitaraa ja huuliharppua niin he moukaroivat seinää samassa tahdissa!!! Vau se kuulosti tosi miehekkäältä. Leka ja kitara samassa rytmissä!!! Vävypoi

Tänään sitten meni rikki 10.000 kävijän raja nettisivuilla... www.saaristo.1g.fi kiittää!!! Tämä kaikki katsojamäärä tavoitettu kahdessa vuodessa. Aika paljon mielestäni, kun ottaa huomioon että sivuilla on vain valokuvia....kiitos kaikille kävijöille. Tällaista katsojakontakti määrää tuskin tavoittaisin pitämällä valokuvanäyttelyitä ja maksamalla kalliita galleriavuokria. Parhaimmillaan kuussa on ollut yli 500 katsojaa. Kiitos vielä kerran ja itse paukautan illalla pullon kuohuviiniä. Eläköön valokuvaus!!! Anne: Tänään tuuletonta ja aamulla pitkä lenkki, valokuvaaja hölkkäsikin jo sutjakkaasti. Sitten vähän sateli ja vietettiin majakkapäivää; luettiin ja kylvettiin ja naurettiin peittojen alla. Sitten lähdettiin lehtien ostoon ja kahville ulkoterassille, jossa tyylikkäinä selailtiin ranskankieliset lehdet viisaan näköisinä. Hahaa, ranskalaisen leikkiminen alkaa jo sujua! Kari; Remontitkin jo valmiit, koska tänään ihmeellinen hiljaisuus, joko porakone on hajonnut tai on joku ranskalai