Croisanttii vai Näkkärii

Anne: Loiren laaksossa aamuajelulla! Ihania kyliä ja linnoja joka puolella. Aurinko paistoi ja viininviljelijät hoitivat pelloilla rakkaita tarhojaan. Tänne voisi taas unohtua ja elää maalaiselämää. Mutta ei auta, baanalle takaisin ja nokka kohti pohjoista Colmaria. Tiellä oli hiljaista, ei rekkoja yhtään, joten ajaminen oli rattoisaa. Ruokapaikat moottoriteillä ovat aika surkeita, sienikeitto oli pahaa, samoin perunagratiini. Lounaalla on tarjolla rasvaisia makkaroita, karrelle palanutta kanaa tai rasvassa tirisevää pihviä. Oo-la-laa omat eväät ovat paljon herkullisempia. Täällä ollaan taas, Colmarissa josta Ranskan matkailu aloitettiin. Tämä on hieno kaupunki, kaunis vanha kaupunginosa. On uudenvuoden aatto ja maataan Ibis-hotellissa Colmarissa. Colmar on aivan täynnä turisteja ja paikallisia, joten kaikki ruokapaikat ovat olleet varattu täyteen illaksi jo aikoja sitten. Yleensä Ibiksissä on oma ravintola, mutta tämä paikka olikin poikkeus. Vietämme piknikkiä omassa huoneessamme syöd...

Ensimmäinen etappi on valmis ja saavuimme Macon nimiseen kaupunkiin. Kaupungin keskelle oli rakennettu hienoja joulukuvaelmia seimeineen ja poroineen. Keskellä kaupunkia oli myös tehty tekojäärata, jossa oli mahdollista lainata luistimet ja kokeilla kaatuilua jäällä. Aikamoisilta hokkareilta näyttivät...nilkat mutkalla porukka kiersi kehää. Kaupunkihan on aivan kuin kotoinen Turku. Kaupunki Saonne ja Loire joen varrella. Alue kuuluu Loirenlaaksoon ja on aivan täynnä linnoja...18 kappaletta. Hieman enemmän kuin kotoisessa Suomessa. Ehkä meidän suomalaisten ei kannata kauheasti mainostaa turisteille meidän linnoista ja kirkoista. Täällä niitä tuntuu olevan kuin kesämökkejä Suomessa järvien rannoilla. Loirenlaakso on aina kuulunut omissa mielikuvissa sellaiseksi paikaksi, missä olisi kiva asustella. Nyt oli mukava yllätys huomata, että täällähän sitä tosiaankin nyt ollaan! Ei tarvinnut ajaa kuin 550km ja ilmasto vaihtui totaalisesti. Vesisade piiskaa ja lämpötila putosi seitsemän astett...

Ja niin on viimeinen aamu Canet-Plagessa valjennut. Tai ihan pimeää siellä vielä näyttää olevan. Psyko seinänaapurikin oli ilmeisesti jostain onkinut tietoonsa meidän lähtömme. Sen kunniaksi hän piti aamun asti kunnon showta...klo 05.30 asti. Kun meidän herätyskello soi, niin ei voinut uskoa korviaan. Mikä toi ääni...ei kai vain helvetti herätyskello!!! Juuri kun perkel...ja eikun sängystä ylös. Kunnon aamutoimet pystyyn ja kokoajan paukutellaan kaikkia paikkoja ja musat soimaan. Terveisiä seinänaapurille!!!! Hei hei Canet, hei hei Canigou, hei hei Välimeri. Alkaa se, mikä tuntuu fysikaalisesti olevan täysin mahdotonta. Kaikkien kamojen mahduttaminen takaluukkuun. Kun katson tuota läjää lattialla, ei voi kuin ihmetellä sen mahduttamista kyytiin. Jos tulomatkalla vielä oltiin tarkkoja varkaiden takia että mitään ei saa olla näkyvillä, niin nyt kyllä tullaan takapenkki pullollaan takaisin. Halki Ibis-hotelliketjun. Nyt alkaa kamojen kuskaus alakertaan ja survominen auton takaluukkuun. Vi...

Ja nyt on Ranskan karonkan aika. On kotiin lähdön aika.Eilen muistelimme loma-aikaamme ja Kari joi viiniä ja olutta muistaakseen kaiken OIKEIN. Kuuntelimme omat biisimme ja pidimme niitä maailman parhaimpina ja Kari on paras kitaransoittaja, huuliharpusta puhumattakaan. Parasta matkalla on ollut; lämpö, lämmitin, yhdessäolo, älytön höpöttäminen, kuudeskerros meren edessä, aamupatongit, joissa todellakin on eroa päällipuolessa ja pohjapuolessa, biisien sanoitusten veivaaminen yhdessä, majakassa olo kylkikyljessä, savun haju kylissä poltetuissa takoissa, vuorien lumihuiput, viinin lipittely iltaisin, pussikeitot, autoilu liikenneympyröissä, simpukoiden keräily rannalta, Karin blogitekstin oikoluku, blogin kirjoittelu autossa hotellin edessä, yritys katsoa ranskalaista tv;ohjelmaa iltaisin, kirjojen ahmiminen, rugby-ottelut tv:ssä, frendit-dvd, jossa suomalainen tekstitys,siskon lähettämien hesareiden lukeminen, postilokeroon katselu viestien toivossa Suomesta, ystävien vierailu luoksem...

Anne: Lähdön hetki lähestyy, alkaa jäähyväisten aika.Päätimme lähteä jo sunnuntaiaamuna ja ajaa vähän lyhyemmän pätkän. Niin suunnitelmallisia ollaan oltu, että kaikki hotellit on varattu etukäteen ja reitti on selvä! On ehkä niin, että kun on paljon vapautta ja lomaa; sitä kasvaakin järjestelmälliseksi ja suunnitelmalliseksi ihan siinä matkalla vaan...Tullessa tänne, mitään hotelleja ei ollut varattu ja se oli ihan ok. Talvi ja pimeys tuovat oman mausteensa, kesällä sitä nukkuu vaikka autossa. On siis jätettävä tämä meri, aallot ja auringonlaskut! Muistan runon: voi hyvin, veljeni meri. Otin hiekkaasi vähän, lämpöäsi hivenen... Tänäänkin aurinkoista, plus 10 astetta, tuuletonta oloa täällä majakassa. Hei, hei vuoret! Uljaat ja elämää nähneet vanhukset! Ihania hetkiä olen saanut viettää kivuten ja peläten ja rohkeuttani koetellen. Ranskalaisia ihmisiä tulee ikävä, niin puheliaita ja elämänmyönteisiä ovat. Ja itsepäisiä ja rohkeita, ajajina aina ykkösiä... Ihastuin vanhoihin charmanttei...

Ja niin se Joulu on taas päättynyt. Niinkuin aikaisemmin ollaan jo kirjoiteltu, on se Joulu täällä Ranskassa todella lyhyt. Aattopäivä on aivan normaali työpäivä ja meidän tapanina taas töihin. Suomen työnantajaliitto olisi aivan ihkuna näihin järjestelyihin. Aaton aloitimme ajelulla vuorilla lähelle 2000km, jossa sitten olikin jo lunta. Heittelimme tietysti lumipalloja ja teimme enkeleitä lumeen. Ei tullut MUSTAA joulua. Aivan karmea tapa Suomessa puhua MUSTASTA joulusta...miksi se ei ole lumeton joulu. Miksi täytyy maalata oikein masentava mielikuva ja rämpiä omassa henkilökohtaisessa itsesäälissä. Teimme yhdessä ruokaa, koristelimme pienen kuusen, jonka löysimme tavaratalon roskalavalta, sytytimme kynttilät ja lauloimme joululauluja. Meri toimi tonttuna ja lahjojen jako sujui onnellisesti, tontulle suurin osa. Kiitos kaikille lahjoista ja oli mukava saada puheluja Suomesta, myös Marskin ryyppy lämmitti mieltä. Puhumattakaan mamman lähettämistä hienoista kintaista. Jälkiruokapöydäss...

Hei! Nyt se on joulu jo ovella... Vielä ruokaostoksille ja sitten nuorten luo kylään. Meri pauhaa täällä ja lämpöä on yli kymmenen astetta. Jouluksi on luvattu aurinkoa ja melko lämmintä, samanlaista taitaa olla Suomessakin. Joten kaikki rakkaat ystävät, nyt joulurauha myös blogiin ja palaamme taas joulun jälkeen kanavalle. Sydämessämme meillä Suomi.Salla.Saariston suku ja kaikki ihanat ystävät! Ihanaa joulua ja Iloa vuodelle 2008!